Hanna-tädin kakut

Tänään päätin juhlistaa aurinkoista kesäpäivää leipomalla perinteisiä raahelaisia pikkuleipiä, Hanna-tädin kakkuja. Niiden ohjetta ei löydy Kokki-Kirjasta, joten nappasin reseptin Raahen matkailuoppaiden sivuilta. Matkailuoppaat tietävät kertoa, että nämä mainiot pikkuleivät ovat erään raahelaisen kotiäidin, Hanna Renbäckin innovaatio, joka on sittemmin tullut tunnetuksi kaikkialla maassamme. Eikä ihme; ne ovat hyviä, helppoja ja nopeatekoisia. Hanna-tädin kakkuja leivottiin lapsuudenkodissani ja mummulassani ahkerasti, ja muistaakseni ne olivat ensimmäinen leipomus, josta suoriuduin pikkutyttönä ihan itse.

Hanna-tädin kakut
1 dl (100 g) voita sulatettuna
2 dl sokeria
1 dl kuohukermaa, mielellään hapannutta
2/3 tl soodaa
3 dl vehnäjauhoja
3 dl perunajauhoja


Sulata ja jäähdytä rasva. Lisää sokeri ja kerma. Sekoita jauhot ja sooda keskenään, ja siivilöi taikinaan. Sekoita taikina nopeasti tasaiseksi; varo vaivaamasta. Halutessasi voit antaa taikinan vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia. Leivo taikinasta tanko, ja leikkaa se pieniksi paloiksi. Pyörittele palat palloiksi. Paista 175 asteessa noin 10 minuuttia.

Matkailuoppaiden ohjeessa kehotetaan leipuria sekoittamaan ainekset keskenään, pyörittelemään taikinasta palloja ja paistamaan ne uunissa miedolla lämmöllä. Akateemikkona pidän hivenen tarkemmista toimintaohjeista, joten kaivoin kunnianarvoisan Kotiruoka -kirjan esille, ja toimin sen ohjetta mukaillen. Koska kuohukermani oli ihan tuoretta, lisäsin joukkoon hieman tortillakekkereistä tähteeksi jäänyttä creme fraischea ajatuksenani, että se tuo taikinaan hieman happamuutta, joka puolestaan saa soodan toimimaan paremmin.

En pitänyt taikinaani jääkaapissa, vaan leivoin siitä saman tien kaakkuja; tuskinpa ennen vanhaan on kiikutettu taikinaa välissä kellariin vetäytymään. Äitini ja mummuni tosin taisivat käyttää jääkaappikikkaa, mutta enpä tiedä onko sillä muuta merkitystä kuin, että taikinaa on vähän helpompi käsitellä. Hyvin onnistui ilmankin.

Puristelin ja pyörittelin murenevan oloisesta (mutta ihanan rasvaisesta) taikinasta tankoja, jotka leikkasin palasiksi. Palaset pyörittelin käsissäni palloiksi, joita leivinpaperin päälle asetellessani painoin hieman litteämmiksi etu- ja keskisormella (minun lapsuudenkodissani tehtiin näin). Taikinasta tuli reilu parikymmentä pikkuleipää.

Paistoin ne uunin keskivaiheilla 175 asteen lämpötilassa kymmenisen minuuttia. Paistovaiheessa kannattaa olla tarkkana, sillä hannatätit palavat herkästi. Kun ne ovat saaneet hivenen väriä, ne ovat valmiita; itse taisin ruskistaa niitä vähän turhankin paljon. Ja sitten, ei muuta kuin kahavet tulelle!