perjantai 20. heinäkuuta 2012

236. Riisi-Putinkia

1800-luvulla erilaiset putingit eli vanukkaat olivat suosittua tarjottavaa pohjoispohjalaisissa kaupunkilaispidoissa. Riisipuurosta valmistettua Riisi-Putinkia tarjoiltiin jälkiruuaksi esimerkiksi omenoiden ja hedelmäsopan kera. Nykyisin riisivanukasta voi ostaa marketista jogurttipurkissa; Risifrutin ja muiden vastaavien välipalojen myötä tämä perinteinen ruokalaji on tehnyt jonkinlaisen comebackin 2000-luvulla.

Entä miten putingin valmistus onnistuu perinteisin menetelmin? Keittäjä Anna B. neuvoo Kokki-Kirjassaan näin:

"Naula riisi-kryynejä pestään ensin haaleassa ja sitten kylmässä vedessä, joka perästä ne puolikypsytetään maidossa tanakaksi puuroksi. Sitten otetaan ne ylös ja kuin vielä ovat kuumana, seoitetaan niihin palanen tuoretta voita, niin suuri kuin tavallinen kanan-muna. Kryynien jäähdyttyä pannaan niihin kuumassa vedessä pestyä ja hienoksi survottua makea-mandelia sekä muutamia karvas-mandeleita, yhden sitruunin ulkopuolinen keltainen kuori, hienoksi raastettuna, sekä yksi jumprullinen  hienoksi survottua sokeria. Sitten voidellaan vormu voilla ja leipäjauhetta piristellään sen sisälle; vielä vispilöidään 8 munaa ja 1 jumprullinen maidon päällistä toisiinsa ja tämä seos valetaan kryyni-seokseen, joka sitten hämmennetään hyvästi ja kaadetaan vormuun, joka heti viedään kohtalaisen kuumaan uuniin paistumaan."


Aloitin riisiputingin valmistuksen jo edellisenä päivänä puuron keitolla. Riisipuuron valmistus ei ole niin vaikeaa  ja aikaavievää kuin joskus kuvittelin; homman ideana on nimittäin hidas hauduttaminen.

Riisipuuro
2 dl vettä
2 dl puuroriisiä
1 litra täysmaitoa
suolaa maun mukaan (1 - 2 tl)


Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää riisit ja keitä noin 10 minuuttia välillä sekoittaen. Pienennä levyä reippaasti, ja lisää maito. Itse säädän levyn tässä vaiheessa kakkoselle. Pata alkaa kyllä pikkuhiljaa uudelleen porista. Kannattaa tavoitella lämpötilaa, jossa keitos hiljalleen höyryää, mutta ei kiehu voimakkaasti; jos tarve vaatii, väännä levy vaikka ykköselle. Anna puuron hautua kypsäksi kannen alla, välillä sekoittaen. Mausta lopuksi suolalla.


Tällä menetelmällä puuro valmistuu melko hitaasti (reilussa tunnissa), mutta kattilan ääressä ei tarvitse koko ajan seisoskella kyttäämässä, ettei keitos pala pohjaan. Mielestäni puurosta tulee hitaasti hauduttamalla myös paremman makuista kuin nopeasti keitettynä. Ja riisipuuro keitetään punaisesta maidosta, ehdottomasti!

Sitten varsinaisen putingin valmistukseen. Ohje Kokki-Kirjaa mukaillen.

Riisiputinki
reilu puoli litraa kylmää riisipuuroa
4 cl sokeria
1/2 hienoksi raastettua sitruunan kuorta
(pari kourallista murskattuja manteleita)
4 cl kuohukermaa
3 kananmunaa


Pese ja raasta puolikkaan sitruunan kuori hienoksi raasteeksi.


Murskaa mantelit esimerkiksi morttelissa. Voitele ja korppujauhota pienehkö uunivuoka; itse käytin 1,5 litran vetoista kuivakakkuvuokaa (huono idea). Sekoita kerma ja kananmunat keskenään.


Lisää kermamunaseos ja mausteet puuron joukkoon, ja sekoita hyvin. Kaada seos vuokaan, ja paista uunin alaosassa 175 asteessa noin 40 minuuttia kunnes vanukas on hyytynyt, ja sen pinta on saanut väriä.


Ja mitä sitten tapahtui... Uunissa putinkini kohosi hienosti, mutta lässähti hieman uunista poisoton jälkeen. Annoin "kakun" jäähtyä vähän aikaa, ja sitten yritin kunnianhimoisesti kipata sen lautaselle. En suosittele kokeilemaan. Vanukas vaikutti kyllä riittävän hyytyneeltä, mutta seos oli tarttunut vuokan reunoihin kiinni kuin liima. Raivokkaan kopistelun, ravistelun ja heiluttelun päätteeksi lautaselle mäiskähti epämääräinen kökkyrä, lopun tavaran jäädessä kuoreksi vuoan reunoille (todennäköisesti ikuisiksi ajoiksi).


Riisiputingin maku oli jotensakin mitäänsanomaton ja lievästi munamainen; ehkäpä sitruunaa olisi pitänyt olla hiukan enemmän ja kananmunia yksi vähemmän. Tyrnimarjakiisselin ja kanelin kera vanukas oli ihan syötävää, mutta ei sitä kehtaa kenellekään tarjota. Taidan hävittää kaikki todisteet mokomasta, ennen kuin mies tulee töistä kotiin... :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti