Karamellimamsellin kompiaisia Raahen meripäivillä

Annan köökissä on viime viikkoina keitelty kilokaupalla sokeria karamelleiksi. 1800-luvulta lähtien  raahelaiselta karkkimestarilta toiselle siirtyneiden reseptien mukaan tehtyjä morselleja, höylänlastuja, inkiväärikaramelleja ynnä muita ihanuuksia pääsee maistelemaan Raahen meripäivien yhteydessä järjestettävillä Komerssin markkinoilla. Nähhäänpä museorannasa!

Höylänlastut - perinteiset raahelaiset kompiaiset

Kompiaisten eli makeisten valmistuksella on Raahessa pitkät perinteet. Kaupungissa on toiminut useita taitavia karkkimamselleja eli kompiaisfröökynöitä, jotka ovat keitelleet makeisia köökeissään, ja joiden aputytöt ovat lauantaisin kierrelleet talosta taloon niitä myymässä. Makeisreseptien haltijat vaalivat aikoinaan tarkasti, ettei karkinvalmistustaito joutuisi vääriin käsiin. Kerrotaanpa eräänkin kompiaistätin harjoittaneen ammattiaan sikäli visusti lukkojen taakse linnoittautuneena, että sokeritilaus toimitettiin taloon ikkunan raosta.

Minulla on ollut jo pitkään aikomuksena kokeilla kompiaisten valmistusta, sillä nykyisin näitä entisvanhaisia herkkuja ei valitettavasti keittele enää kukaan. Olisihan se sääli, jos raahelainen karkkiperinne painuisi kokonaan unholaan. Höylänlastujen resepti on julkaistu Raahen museon postikortissa.

VALKOISET HÖYLÄNLASTUT

1/2 kg sokeria
1/4 l vettä
1 tl Trollvatten  (etikka-vesiseosta)

Keitetään hiljaisella tulella. Kun pisara seosta jähmettyy sitä veitsenjärjellä veteen kastettaessa, seos kaadetaan voidellulle marmorilaatalle. Maustetaan veitsenkärjellisellä Peru balsamia. (vaniljaa)

Irroitetaan kahdella voidellulla veitsellä. Laatta puhdistetaan. Vatkataan ensin kahdella veitsellä, seoksen jäähdyttyä myös käsin. Venytetään ja vatkataan kunnes jähmettyy. Vedetään ohueksi ja kierretään kepin ympärille. Irroitetaan haaleana ja paloitellaan saksilla sopivan pituisiksi. 


Raahelaisiin perinteisiin kuuluu, ettei karkkikokki paljasta salaisuuksiaan. ;) Tässä kuitenkin muutama vaihekuva kompiaisten valmistuksesta. Huom! tulikuumaa sokerimassaa työstäessä kannattaa olla todella varovainen.

Korkea hatunnosto entisajan karkkimamselleille, jotka keittelivät makeisia puuhellan kulmalla, ilman kunnollista sokerilämpömittaria tai muita nykyaikaisia apuvälineitä. Mahtoi siinä sormet palaa kerran jos toisenkin.

Aika kivoja kiekuroita, vai mitä!