"Kriputaikinan teosa kannattaa käyttää hapantunutta kermaa; siitä tullee parhaat krivut. Jos vanahaa kermaa ei oo saatavilla, kuohukerman voi hapattaa lissäämällä siihen esimerkiksi muutaman pisaran etikkaa tai vaikka jukurttia tai jotaki muuta hapanta."
"Kriputaikinan pittää olla mahollisimman löysää. Jos siihen laittaa liikaa jauhoja, niistä tullee kovia ja tiiviitä. Sillon taikina on kohillaan, ku sitä on vähä hankala leipua."
"Taikinan voi tehä valamiiksi jo eellisenä iltana; sillon siihen ei tarvi läträtä niin hirviästi jauhoja, ku jääkaapisa ne jauhot vähä turpuaa yön aikana."
"Taikina taputellaan leivinpöyvälle levyksi. Kannattaa taputella varovasti, ettei se kovin tarttuis kiinni siihen. Sitte levystä painellaan niitä kripuja esimerkiksi juomalasilla. Ja jokkaisen keskelle painetaan reikä jollaki pienemmällä; ennen vanahaan tähän tarkotukseen on käytetty viinapullon korkkia."
"Krivut paistetaan kuumasa rasvasa. Minä ruukaan käyttää rypsiöljyä, mutta mikä tahansa paistamisseen soveltuva rasva käy. Loppuvaiheesa, ku rasva alakaa olleen ihan tummaa kaikesta siihen palaneesta jauhosta sun muusta, niin sillon kannattaa olla tarkkana; krivut pallaa hetkesä mustiksi."
"Kripuja ei missään nimesä saa pyöritellä sokerisa!"
Näillä evästyksillä meikäläinen ryhtyi kripujen tekoon. Ihan ensimmäiseksi otin sammutuspeitteen käsien ulottuville, sillä pari rasvapaloa kokeneena (yksi tulityökurssilla, yksi aidoissa olosuhteissa - tosi karmea kokemus) en halua ottaa minkäänlaisia riskejä. Ja muuten, pahoitteluni huonolaatuisista kuvista; uusi fancy älypuhelimeni on huollossa, joten täytyy nyt sinnitellä pari viikkoa vanhalla luurilla. Sitten vain taikinaa tekemään.
Raahen krivut
1 lasi kuohukermaa (mielellään hapanta eli vanhaksi käynyttä)
1 lasi sokeria
1 lasi munia
ripaus suolaa
2 tl kardemummaa
2 tl leivinjauhetta (tai 1,5 tl soodaa, mikäli käytetään hapankermaa)
vehnäjauhoja sen verran, että taikina leipoutuu
kookosrasvaa tai rypsiöljyä paistamiseen
Sekoita kerma, sokeri ja munat keskenään.
Lisää mausteet, leivinjauhe ja vehnäjauho. Jätä taikina löysähköksi.
Taputtele taikina leivinpöydälle ohuehkoksi levyksi (noin 1 cm), ja painele siitä juomalasilla tai muulla pyöreällä esineellä kripuja. Taikinaa ei tarvitse kohottaa.
Tee jokaisen krivun keskelle reikä esimerkiksi viinapullon korkilla.
Kuumenna rasva kattilassa, ja paista krivut molemmilta puolilta kauniin kullanruskeiksi.
Krivut ovat parhaimmillaan tuoreina ja lämpiminä, mutta ne säilyvät hyvin jääkaapissa ja pakastimessa.
Noudatin ohjetta tunnollisesti. Koska kuohukermani ei ollut tietenkään hapantunut (parasta ennen -päivä oli mennyt vasta vähän aikaa sitten), lisäsin kerman joukkoon hieman creme fraischea. Käytin 2 dl:n vetoista juomalasia mittakuppina, ja siihen mahtui tasan neljä kananmunaa. :) Ainekset yhteen ja avot - helppoa! No joo, mutta sitten alkoi se vaikein vaihe, nimittäin jouhojen kanssa läträäminen. Lisäsin jauhoja taikinaan vähän kerrallaan, jotta taikinasta ei vain tulisi liian kovaa. Jauhoja, sekoitus, jauhoja, sekoitus. Hmmm, liisteriä. Toistelin mielessäni mestarin neuvoja: "Sillon taikina on kohillaan, ku sitä on vähä vaikia leipua." Lisää jauhoja, sekoitus... edelleen liisteriä. Kauhistelin jauhojen määrää; niitä meni taikinaan varmaan ainakin litra. Kun tekele vihdoin ja viimein alkoi osoittaa merkkejä kulhon reunoilta irtaantumisesta, päätin sen olevan valmista. Ei yhtään enempää jauhoja! Skeptisissä tunnelmissa kaavin taikinan kulhosta leivinpöydälle; miten ihmeessä liisteristä saisi leivottua kripuja?
Leivinpöydälläkään ei auttanut säästellä jauhoissa; huomasin nopeasti, että kaikki mikä on kosketuksissa taikinan kanssa, kannattaa pyöräyttää reiluissa jauhoissa. Sain jollain konstilla taputeltua taikinasta levyn, ja sitten kokeilin painella siitä ympyröitä oluttuoppia apuna käyttäen. Reikien teossa käytin perinteitä kunnioittaen viskipullon korkkia. Taikina meinasi jatkuvasti tarttua pöytään kiinni, mutten antanut sen häiritä. Kyllähän tässä nyt muutamat krivut pyöräytetään. Ja sitten, homma alkoi yhtäkkiä sujua! Kun taikinalevy sai vähän aikaa levätä pöydällä (kuumensin kookosrasvaa ja paistoin koepalaa), se muuttui huomattavasti helpommin hallittavaksi. Toki se meinasi edelleen tarttua kaikkeen mahdolliseen, mutta työ ei enää tuntunut toivottomalta.
Kripujen paistaminen on helppoa; se ei oikeastaan eroa mitenkään munkkien paistamisesta. Tosin taikina saattaa jumahtaa reikäkauhaan kiinni, ja kannattaa olla tarkkana etteivät leivonnaiset paistu ylikypsiksi; havaintojeni mukaan krivut ovat parhaimmillaan melko vaaleanruskeina, juuri ja juuri kypsinä, jolloin rapsakan pinnan alta löytyy pehmeä ja ilmava sisus. Taikinastani tuli noin 15 kripua.
Kaikkinensa kripujen leipominen oli palkitseva kokemus. Siinä on omat haasteensa, mutta missään nimessä työ ei ole mitenkään mahdoton; onnistuminen taitaa olla kiinni lähinnä leipurin kärsivällisyydestä ja hermoista. Nam, tänä viikonloppuna meillä herkutellaan Raahen krivuilla! :P
- Anna -
Ja lopuksi vielä pari sanaa kuuman rasvan käsittelystä. Uppopaistaminen ja muu kuuman rasvan kanssa läträily on aikuisten hommaa. Jos jotakin sattuu, vahingot voivat olla todella vakavia. Kuumaan rasvakattilaan ei ikinä - missään tilanteessa - kaadeta vettä. Vesi saa rasvan räjähtämään jopa kymmeniä metrejä korkeaksi, joka puolelle sinkoutuvaksi tulipatsaaksi - joka polttaa naamasi ja pilaa keittiösi. Jos rasvakattila syttyy palamaan, palo tukahdutetaan joko sammutuspeitteellä, kattilankannella tai muulla palamattomalla materiaalilla. Ja toinen tärkeä asia. Käytettyä rasvaa ei saa kaataa tiskialtaaseen tai wc-pyttyyn, sillä jähmettyessään rasva tukkii viemärin. Rasva jäähdytetään kunnolla, minkä jälkeen se voidaan laittaa kompostiin tai biojätteisiin. Vaihtoehtoisesti rasvan voi pakata tiiviisti esimerkiksi öljypulloon, ja hävittää sekajätteisiin.
